Palkkatyöläinen jää aina riiston kohteeksi, menestyksellinen taistelu riistoa vastaan vaatii proletaarilta pysymistä riippumattomana nationalismista ja proletaarin pysymistä niin sanoksemme täysin puolueetomina eri kansakuntien porvariston taistelessa ensimmäisestä sijasta. Eli ei pienintäkään tukea työläisille "omalle" kansalliselle porvaristolle ja sen erioikeuksille,pienikin tuki herätää epäluuloa toisen kansakunnan työläisissä heikentäen työläisten luokkasolidaarisuutta.

Lenin näki kansallisvaltiossa porvariston asettavan aina etusijalle kansalliset vaatimuksensa kun taas proletaarin tulisi alistaa luokkataistelun eduille. Arvioidessamme tänä päivänä kapitalistista maailmantaloutta näkyy siinä hyvin selkeästi kapitalistin epätasaisuus ja kansakuntien supistuminen,on kehitysmaita jotka on vedetty maailmankapitalismin vaihdon piiriin usein myös maailmanlaajuisten järjestöjen kuten maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston ohjaamina pakottamina. On kansallisia kapitalistisia valtioita ja myös imperialistia valtioita kehityksen asteen saavuttaneita maita joille on kertynyt niin sanotusti liikaa pääomaa. Me tarvitsemme tämän vuoksi luokkasolidaarisuutta kapitalismia vastaan.

pääsihteeri Jarmo Åsnabrygg