"Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa", lauletaan työväenlaulussa.Työväenluokan riisto pääoman hyväksi onn kapitalismin rakenteen olellinen osa.Mutta mistä riisto johtuu? Emmekö me elä yhteiskunnassa vapaina yksilöinä,vapaana valitsemaan toimeentulomme lähteen.Eikö työnantajan velvollisuus ole maksaa oikeudenmukaista palkkaa tehdystä työstä.

 

Tavara

Kapitalismi on ennen kaikkea tavaratuotannon yhteiskunta. Miltei kaikesta on tullut tavaraa. Me pidämme sitä itsestään selvänä.Me mittaamme olioiden arvoa sillä, kuinka paljon rahaa niiden ostaminen maksaa ja moni ajattelee,että raha eikä työ on yhteiskunnassa vaurauden lähde.

Ihmiskunnan historiassa esineitä ei kuitenkaan ole aina tuotettu tavaroina, vaan niitä tuotettiin pitkään suoraan ihmisen tarpeisiin. Työvoima jaettiin eri esineiden tuottamiseen joko kollektiivisesti kyläyhteisössä tai paikallisen hallitsijan tai päällikön käskyjen mukaisesti.

Tavaratuotannon yhteiskunnassa työvoima jaetaan tuottannon ei aloille markkinoiden käskyjen mukaisesti sen mukaan, voidaanko sen tuotteet myydä ja mihin hintaan. Jokaisessa tehtaassa tai toimistossa työläiset määrätään eri tehtäviin.Taloudessa kokonaisuutena ei ole suunnitelmaa. Saatetaan tuottaa, mutta jos hyödykkeitä ei saada myytyä,niiden sisältämä työ menee hukkaan.Jos tuotetaan liikaa ,hinta saattaa pudota,ja yhtiöt sulkevat tehtaitaan. Jos maailmassa on liikaa kenkiä,niitää valmistavista työläisistä moni löytää itsensä työttömyyskortistosta. Tuotantoprosessi riippuu nyt, ei tarpeesta vaan kyvystä myydä tuotteita ja kyvystä ostaa niitä. Jos kenkiä on liikaa ei se tarkoita etteikö ihmisten jalkoja palelisi talvella,vaan ettei ihmisellä ole tarpeeksi rahaa ostaa kenkiä.

Kapitalismi yleistyneen tavaratuottannon järjestelmänä yhdistää siten harvainvallan ja anarkian. Jokaisessa tuotantoyksikössä vallitsee johtajan tai omistajien harvainvalta ja markkinoilla anarkia,jota edes suurimmat kapitalistit eivät täysin voi kontrolloida.He saattavat silti kovasti yrittää hallita taloutta muodostamalla monopoleja ja käyttämällä valtiota markkinoiden säätelyyn.

Kapitalistiset suhteet pyrkivät tunkeutumaan kaikille elämänalolle. Tätä prosessia kutsutaan läpikapitalisoitumiseksi. Kapitalismilla on taipumus muuttaa mikä tahansa yhteiskunnallinen suhde tavaramuotoiseksi  ja markkinavälitteitteiseksi.

Pääoman arvonlisäyspyrkimys painaa jälkensä kulutukseen ja koko elämäntapaan pakottamalla kuluttamaan yhä enemmän ja elämään pääomasuhteen antamissa puitteissa. Se tunkeutuu myös tarpeisiin ihmistenvälisiin suhteisiin,joista tulee välineellisiä ja vieraantuneita.

Käyttöarvo ja vaihtoarvoa

 Jokainen tavara yhdistää kaksi puolta,jotka molemmat ovat välttämättömiä käyttöarvon ja vaihtoarvon

Käyttöarvo ilmaisee sen, miksi tavara on hyödyllistä ja miksi ihmiset tarvitsevat tai tahtovat sitä. Käyttöarvoja tuotetaan kaikissa yhteiskunnissa. Leivän käyttöarvo on tänään periaattessa sama kuin se oli aikasemmissa yhteiskunnissa.

Vaihtoarvo viittaa siihen millä tavara voidaan myydä. Vaihto kauppatilanteessa jauhosäkin vaihtoarvo voidaan ilmaista parina kenkiä tai tiettynä määränä viiniä tai minä tahansa mihin se voidaan vaihtaa. Tänään vaihtoarvot ilmaistaan paljolti rahassa. Jauhosäkki myydään niin ja niin monesta eurosta ja sentistä.

Se onko jollakin vaihtoarvo,riippuu sosiaalisista suhteista,joissa se on tuotettu.Kotona omaan käyttöön uunissa paistetulla limpulla on käyttöarvo,muttei vaihtoarvoa. Mutta sama limppu tuotettuna myytäväksi paikallisella torilla saa vaihtoarvon.

Selvästikään käyttö ja vaihtoarvolla ei ole vastaavuutta. Jokin voi olla hyvin hyödyllistä,kuten ,vaikka ilman sisältämä happi ja silti se on ilmaista. Jokin voi olla suhteellisen hyödytön kuten vaikka ydinohjus ( vaikka sillä on käyttöä valtioille jotka sen ostavat) ,ja sillä on valtava vaihtoarvo

Lähde. Avaimia marxilaisuuden opiskeluun