Kapitalismi on kyennyt löytämään kehityksen voimavaroja. Tämä kehitys on merkinnyt kuitenkin myös tuotannon valtavaa yhteiskunnallistumista, joka on yhä jyrkemmässä ristiriidassa harvoihin käsiin keskittyneen suurpääoman vallan kanssa. Puheet kapitalistisen kehityksen  globaalista hallinasta ( "global governance") ovat vailla pohjaa, sillä kapitalismi itsessään on ristiriidassa universaalin kehityksen ja demokratian kanssa. Monopolin olemukseen sisältyy pyrkimys herruuteen, demokratian kaventaminen  ja voimistuva autoritaarisuus.

Leninin arviot ovatkin entistä ajankohtaisempia kun ajatellaan imperialismin väkivaltaisuuden korostumista, finanssikeinottelun paisumista ja voitontavoittelua joka perustuu ihmiskunnan enemmistön alistamiseen kurjuuteen ja luonnon tuhoamiseen. Imperialismista on tullut uhanomaikuolemanvaara koko ihmiskunnalle.

Voi olla kausia,jolloin kapitalismissa vallitsee suhteellinen rauha ja vaikuttaa siltä,että kapitalismin sisäisiä ristiriitoja voidaan selvitellä rauhanomaisesti. Viime vuosina on nähty,miten sota nousee  jossain vaiheessa uudelleen työjärjestykseen, ellei kansalaisten aktiivisuus sitä estä.

Vastavoimia on olemassa. Imperialismi kärsii suurista vastoinkäymisistä. Eri valtioiden ja valtioryhmittymien välinen kilpailu kiihtyy. Monet työväen ja kansalaisjärjestöt käyvät kamppailua ulkomaalaista ylivaltaa sotaa ja miehitystä vastaan kansojen suvereenisuuden ja solidaarisuuden puolesta.